Oletteko huomanneet, että blogilistalla on 14 blogia luokassa 'onni', mutta  'ahdistus' sisältää 52 blogia? Sentään yksi blogi on luokiteltu molempiin ryhmiin. Onni-haasteen kommenteissa näkyy selityksiä 'onnen' välttämiseen. Onnen tunnetta voi pitää typeryytenä tai naiiviutena - ja kukapa meistä haluaisi näyttäytyä muille hupakkona, kun toisaalta  kyynisyyden viitta harteilla vaikuttamme heti vakavasti otettavilta, pohdiskelevilta, älykkäiltä? Onnellisuuden näyttäminen saattaa herättää kateutta tai katkeruutta muissa - helpompaa on siis pitää onni näkymättömissä. Itsekin tunnistan, että onnesta puhuminen on tuntunut liki pelottavalta  - aivan kuin puhe tekisi tunteesta liian konkreettisen, ja näkyvän, ja seurauksena olisikin onnen menetys, onnettomuus. (Aihetta taidan tavalla tai toisella vielä pähkäillä omassa blogissani).

Onni ei ole yhtä kuin onnettomuuden puute. Jos ei ole onneton, onko silloin pakko olla onnellinen? Onni on isosti subjektiivinen kokemus ja tekstikatkelman mieshahmon todellista onnellisuutta on monikin kirjoittaja epäillyt. Yhden ihmisen onni on kenties toisen onnettomuus. Onnen ja onnettomuuden raja on häilyvä,  ja rajapinnassa onni alkaa näyttäytyä luonnottomana. Elämä, eihän sen onnea kuulu olla, vaan synkkää ja ikävää, onni hetken kestävää. Itsensä onnellisiksi julistavat ihmiset voivat näyttäytyä epäilyttävinä  tai turtina. Kumminkin  monenlaisia arkisen onnen hetkiä  on tallennettu  tähän mennessä osallistuneisiin runoihin. Kirjoitusaikaa on vielä keskiviikkoon asti -  siis jos onni runotuttaa tai mietityttää noin muuten vain, niin sana on vapaa kaikille bloggaajille!

Luke

 

Viimekertainen tekstihaaste sai pääasiassa positiivista palautetta. Monet pitivät tekstinäytteen haastavuudesta sanahaasteeseen verrattuna, jotkut puolestaan kaipasivat sanahaastetta sen väljyyden vuoksi.

 

Miksi sitten tekstihaaste? Halusin kokeilla haasteena tekstikatkelmaa sen antamien monien mahdollisuuksien vuoksi. Minua kiinnosti se, miten eri tavalla jokainen lukija voi tekstin lukea ja tulkita, miten monenlaisia ajatuksia se herättää. Arvelin, että muitakin kuin minua voisi kiinnostaa mihin tekstin tarjoamiin teemoihin kirjoittajat tarttuisivat, millaista runoa proosateksti innoittaisi kirjoittamaan.

 

Penelope Livelyn Kuutiikeri-romaanin ensimmäisen kappaleen valitsin haastetekstiksi, koska se on minusta yksi houkuttelevimmista romaanialoituksista. Maailmanhistoriaa kirjoittavan vanhan naisen ja häntä lapsen tavoin kohtelevan hoitajan kohtaamisessa on ristiriita, joka saa lukemaan eteenpäin. Miksi nainen haluaa vanhoilla päivillään kirjoittaa juuri maailmanhistoriaa ja minkälaista historiaa hän kirjoittaa? Miksi hoitaja ei "kuule" potilastaan?

 

Ehdottaessani juuri tätä tekstiä Runotorstain haasteen innoittajaksi mietin tekstistä löytyviä mahdollisia iskusanoja ja vihjeitä, joihin kirjoittajat saattaisivat tarttua. Nainen, vanha, sairas, maailmanhistoria, kirjoittaminen, hoitaja, suuret ajatukset ja pieni nykytodellisuus, ihmisarvo, alentuvuus, kunnioituksen puute, suhtautuminen vanhuksiin, kupillinen teetä, torjunta, ymmärtämättömyys, ristiriita, historia naisen kannalta, kieli, puhuttelu. Pienestä tekstinpätkästä löytyy paljon.

 

Ja paljon ovat Runotorstain runoilijat tekstistä löytäneetkin. Kaikkiin tekstiin sisältämiin mahdollisiin teemoihin on tartuttu. Eniten runoja on kirjoitettu potilaan ja hoitajan välisestä kohtaamisesta ja kohtaamattomuudesta. Suuri osa runoista on kirjoitettu potilaan näkökulmasta, mutta hoitajankin näkökulmaa on tuotu mukaan. Historian kirjoittaminen, maailmanhistorian ja oman itsen kokeminen, menneisyys, suhde kieleen, unohtaminen, kirjoittaminen eri muodoissa ovat monien runojen aiheena. Suhtautuminen ruumiillisuuteen, iho, kosketus, monet muistot, elämän monimuotoisuus, kohtaaminen, läheisyys, rinnalla olo, aika, elämänkaari, taantuminen, vanheneminen, vanhuus, isoäiti, valmistautuminen altzheimerin tautiin, saattohoito, kuolema ovat myös mukana. Osallistuneet runot ovat olleet haastavia ja koskettavia, myös tiukkaa sanontaa, rujoutta sekä huumoria on löytynyt. Mukana on ollut hyvin lyhyitä runoja sekä proosatekstejä. Ja on runoissa ollut se teekupillinenkin.

 

Kiitän lämpimästi kaikkia osallistujia, olette tehneet kunniaa hyvälle ja kiinnostavalle tekstille. Romaaniin muuten kannattaa tutustua. Kertojana on sairaalasängyssä makaava omapäinen ja epäsovinnainen nainen, historioitsija Claudia Hampton, joka oikukkaasti ja moniäänisesti kertoo maailmanhistorian läpi oman elämänsä tarinaa.

 

Tui

 

Pyörä, pyöreä, pyöriä –aihe sai monenlaisia tulkintoja. Polkupyörää, apupyörää, elämänpyörää, ajanpyörää, oravanpyörää, myllynkiviä, historiaa, kaiken jatkuvaa toistumista, eroottista pyörteilyä, särmien hiomista, pyörätuolia, huussin reikää, ympyrän kulmien etsimistä, tabuja, hyrriä, pyöreitä mimmejä, ikuista liikettä. Eli monenmoisia näkökulmia aiheeseen ja osallistujia 53. Käykää lukemassa vasemmassa palkissa olevalta sivulta pyöreitä ja pyöriviä runoja!

Tui

Minä, minuus –aihe kirvoitti monelta kirjoittajalta tuskastuneen huokauksen "niin vaikea aihe". Mutta kirjoittivatpa silti runon ja osallistuivat. Aiheita valitessamme emme halua päästää osallistujia helpolla, tarkoitus on myös antaa kirjoittajille hieman pohdittavaa.

Osallistuneissa runoissa minää ja minuutta pohditaan muun muassa myyttien, perinnön, kokeilun, huumorin, kuoleman, luonnon, ihon, sinän ja sisäänpäin kääntyneen katseen kautta. Onpa penäämääni lyyristä minääkin pohdittu. Yksi asia mietitytti: minuutta tarkasteltiin monesti äitiyden kautta, mutta isyys ei runoissa tullut esiin.

Yllä linkitetyt edustavat satunnaisotantaa mukana olevista runoista, kannattaa käydä lukemassa kaikki runot joko sivulta Minä, minuus (linkit aakkosjärjestyksessä kirjoittajan mukaan) tai haastekirjoituksesta (osallistumisjärjestyksessä). Jos linkki jonkun kirjoitukseen puuttuu, niin siitä voi ilmoittaa tämän kirjoituksen kommenteissa. Älkääkä unohtako Valokuvatorstaita, jonka aihe on tällä viikolla minun.

Tähän mennessä (tiistai-ilta) Runotorstaihin on osallistunut jo 60 kirjoittajaa. Huima määrä, kiitos kaikille! Osallistua ehtii vieläkin.

Ilahduttavaa on ollut myös se, että olette jaksaneet kierrellä kommentoimassa toistenne runoja. Eli kuten hihat eräässä aiemmassa kommentissaan osuvasti sanoo:


Uusi aihe ylihuomenna!

Maria ja Tui